Sairastelua

Äiti (89) leipoo viime jouluna pullaa, halusi itte tehä.

Äitini, joka assuu meän kanssa, on sairastellut muutaman viikon. Eilen hän sano, että ottaa syämestä ja rinta on kipeänä. Tilathin ampulanssi ja niitä tuli lopulta kolme. Kovvaa hälinää, kysymyksia, tipan laittoa ym ja sitten kiihreelä Länskhän tutkimukshin. Sielä lääkäri määräsi röntgehnin ja sen jälkhen kipulääkettä ja sano, että ei johu syämestä. Äiti otethin kumminkin osastolle ja soitaessaan aamula, hän sano toisen lääkärin kertohnen, että johtuu syämestä ja keuhkoissa on nestettä.
Hänelle on tehty ohitusleikkaus muutama vuosi sitten ja ei ole ollu mithän kummempaa ennen ko eilen. Kaikki on menny hyvin. Äitini on tehny oman ossuutensa kotitöistä vointinsa mukhan.
Muuta vikkaa ei ole ko nivelrikko

 (tietoa: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00673) polvessa, mikä vaikeutta kävelyä sekä kihti http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00032.
Kihtiin äiti sai vihon viimein estolääkhen, mutta sitäkhän ei enne ko parin vuoen kuluttua, eikä ole vaivannu niin paljon ko ennen.
Ko äitilä oli jalaka ko puupökkelö eikä pystyny kävehlen niin tilathin ampulanssai, mutta sitten tuliko kova taistelu ko eivät meinahneet ottaa häntä mukhan. Mie jouin olehman kovana ja sanon, että mie veisin hänet itte sairaahlan, jos mie saisin hänet ensin authon, mutta ko mie en jaksa kantaa häntä. Ampulanssihenkilöt sanovat vain, että hän tullee takasin illala ja vastasin heille, että äiti mukhan ja kysyvät vielä, että olenko mie tosishan ja olinhan mie ja vihanen. Mies ei voinu auttaa ollenkhan ko hänelä on toinen käsi vajavainen. Lopulta puolen tunnin tinkaamisen jälkhen he ottiva äitin fölhjyn. Äiti oli sillon sairaalassa kaksi viikkoa, mistä teho-osastola kolme päivää. Että semmosta. Ja jouin tinkaahman toisenki kerran samasta asiasta. Ja tinkaan edehleenki, mie en anna tässä asiassa periksi..
Toivothan, että kaikki mennee hyvin ja saama viettää äitini ysikymppiset joulukuussa.

http://covermyfb.com

Mukavia syyspäiviä!
Ollaksesi suuri, pane kaikki mitä olet, pienimpäänkin mitä teet.
Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä mitään sulje pois.
Ole kaikki kaikessa.
Kuu mahtuu joka lampeen, koska se loistaa niin korkealta.
Fernando Pessoa

Tapahtumia

Pienelä kylällämme yritethään järjestaa monen laisia tapahtumia, mutta ihmiset pysyvä vain kotona. Jos ei mithän, niin sanothan, että on kuollu kylä. Mie ainaki yritän käyä jokhaisessa. Telkkari ja tietokonheet pillaavat ihmiset eivätkä jaksa lähteä. Tai sitten on vain saamattomuutta. Sanova vain, ettei yksin kehtaa lahteä. Nykki meän karaokeporukka jarjestää tämän: 

Ja ruoka on hyvvää :) kannattaa lähteä jo senki takia. Met emme tanssi miehen kans ko hän ei jaksa (ohitusleikkaus), mutta meilä on korvat ja kuuntelema hyvvää tanssimusiikkia.

Ystävät

Perhheen lisäksi ainoat joille voi kertoa mietheitään ja mulle tärkeitä asioita (joitaki). Mutta on niin, että he asuvat kaukana, mutta ko tavathan niin aika mennee rattoisasti. Sukulaisistani mulla on yks serkku, johon mie luotan ja hän on paras ystäväni. Met näemä toisiamme vain kesäisin ko hän tullee meille, mutta me juttelemme skypen välityksellä aina ko tullee tarve.
Yksi vanhempi ystäväni sannoo, että hän on noita. Miepä kerron teile miksi. Tapasin hänet ko menin ensimmäishen työpaikhaani ravintolaan. Meistä tuli hyvät ystävät. Mullahan oli melkein 30 km:n työmatka ja ussein oli yhteen asti yötä töita. Monena syyspimeänä yönä olin hänen luonaan yötä ja jos en ollut niin hän sano, että aja keskelä tietä (varsinki syksylä). Poikani oli monesti hänen luonaan hoiossa. Mutta hän sano ittensä irti, koska häntä kohdeltiin huonosti, itse tein saman myöhemin samasta syystä. Tapasimme vielä ussein, mutta sitten hän muutti Ouhlun ja yhteyepito katkesi.
Erhään kerran olin Torniossa asioilla ja kun olin toimittanu ne, lähin oottahman linjuria kotikylhän maanpuolele. Siinä ootellessa mulle tuli kumma tunne, aivan ko joku tahtois ja vetäis, että minun pittää lähteä toisele puolele jokea sillan yli. Ei siinä mithän, mutta ko mie pelekään kävellä yli siltaa No mie kumminki rohkasin mieleni ja lähin talsihman visusti ajokaistan puolta ja kattoin koko ajan kaupungintalon kelloa.

fi.wikipedia.org/wiki/Hannulan_silta

(Kello oikeala ylhäälä ja näkkyy hyvin sillale.)
No mie pääsin yli, mutta oli mulla hikiki, pelkäsin niin. (Monet ovat naurahneet minun pelole, mutta mie en voi sille mithän.) Mie menin linja-autoasemale ja istuin penkile ja sillon mie kuulin tutun äänen, ystäväni oli kahvilassa ja ajattelin, että hän veti minut sinne. No sen verran poristhin, että sain kysyttyä hänen puhelinnumeonsa ja annettua omani. Hänellä oli kiire onnikhan, mikä lähti melkein heti Ouhlun.
Soittelimme ussein ja tavathinki. Ja sitten äitini joutu Ouhlun ohitusleikkaukseen ja kysyn ystävältäni, voisinko olla hänen luohnaan muutaman yön. Sielä ollessa kerroin tuon tapahtuman hälle ja hän sanoo, että enkö tiä hällä olevän noitavoimia. Ja tuon jälkhen olen sammaa mieltä siita.
Olen ilonen ystävistäni. Tämän kortin olen saanu yheltä heistä ja soppi mulle hyvin, Vissiin hän tuntee minut hyvin:

Kläpit ja näytelmä

Mulla on nelja poikakläppiä ja kolme heistä assuu Rovaniemelä ja yksi Kemissä. On mukavaa ko asuvat noin lähelä, niin he käyvä ussein meän tykönä. Kesäaikana monesti, talavela harvemmin. Kemissä maijjaa pitävä pistytyy ussein.
Noko tämä pahnan pohjimmainen tuli kesälomansa ajaksi tänne auttahman meitä, niin ensi päivänä teki meile ruokaa, mikä oliki hyvvää ja tulista. Mie sanonki hälle soittavani parin kuukauen vällein, että tulisitko valmistahman taas ruokaa ja kysyin, että onko hällä muita ruokia, mitä hän tekkee, niitäki soppii tulla tekehmän.Mie vein naapurilleki ja hän sano, että on parempaa ko kiinalaisessa ja halusi ohjeen.

Häätyy sanoa, että mie olen onnellinen ja rakastan heitä koko syämestäni, he ovat mulle kaikkikaikessa. Meilä on kläppien kans oma yya-sopimus.

Täälä kylälä on ollu paikallisela teatteriryhmälä hyvä näytelmä "Kahen akan loukussa", mitä on esitetty täyele salile (150 henkilöä soppii) seittemän kertaa ja vielä on klme ylimäärästä esitysta. Ihmiset ovat tykähneet siitä. Näytelmän on kirjottanu Heikki Luoma. Viime vuona oli saman henkilön kirjottama "Akkaralli" ja seki oli hauska. Menkää kattohman jos teän lähelä esitethän näitä. Itte olen ollu kylätalon porukan kans kahvittelun  järjestämisessä mukana.
Mie olen saanu tämmösen kortin:

Mie plokkaajaksi

Mitenkä mie voin plokata ko en saa  minkhänlaista tekstiä aikaseksi, se on suuri ongelma. Minua taitaa vain jännittää niin että pääki on aivan sekasin. Jospa se tästä lähtee etenehmän ko aika kulluu ja saa jotaki aikhaiseksi.
Kalligrafiaeli korutekstaus
Mie yritän kirjottaa omista kiinnostuksen aiheista Yksi niistä on kalligrafia, mitä tullee harrastettua enemmän talven pimmeinä iltoina. Minua ovat kiinnostahneet kirjaimet aina ( sen takia mie vissiin luen niin paljon) ja ko näin kalligrafia-kirjoitusta, mie tykästyin siihen. En ole käyny mithän kurssia, vaan yritän ittekseni ja kaverin kans kirjottaa ko olema kahen. En piä itteäni taitavana, mutta minusta on hauska kirjottaa kauniisti.
Tässä kirjassa on myös tietoa:

Kalligrafia yhistyksen sivulta löytyy enemmän tietoa ja täältä:http://marikakk.blogspot.fi/2014/09/the-world-of-calligraphy-tervetuloa.html

kuva: http://www.kalligrafia.org

Tästä se sitteen alkaa minun plokitaipaleeni. Toivothan, että viihytte.