Tapahtumia

Pienelä kylällämme yritethään järjestaa monen laisia tapahtumia, mutta ihmiset pysyvä vain kotona. Jos ei mithän, niin sanothan, että on kuollu kylä. Mie ainaki yritän käyä jokhaisessa. Telkkari ja tietokonheet pillaavat ihmiset eivätkä jaksa lähteä. Tai sitten on vain saamattomuutta. Sanova vain, ettei yksin kehtaa lahteä. Nykki meän karaokeporukka jarjestää tämän: 

Ja ruoka on hyvvää :) kannattaa lähteä jo senki takia. Met emme tanssi miehen kans ko hän ei jaksa (ohitusleikkaus), mutta meilä on korvat ja kuuntelema hyvvää tanssimusiikkia.

Ystävät

Perhheen lisäksi ainoat joille voi kertoa mietheitään ja mulle tärkeitä asioita (joitaki). Mutta on niin, että he asuvat kaukana, mutta ko tavathan niin aika mennee rattoisasti. Sukulaisistani mulla on yks serkku, johon mie luotan ja hän on paras ystäväni. Met näemä toisiamme vain kesäisin ko hän tullee meille, mutta me juttelemme skypen välityksellä aina ko tullee tarve.
Yksi vanhempi ystäväni sannoo, että hän on noita. Miepä kerron teile miksi. Tapasin hänet ko menin ensimmäishen työpaikhaani ravintolaan. Meistä tuli hyvät ystävät. Mullahan oli melkein 30 km:n työmatka ja ussein oli yhteen asti yötä töita. Monena syyspimeänä yönä olin hänen luonaan yötä ja jos en ollut niin hän sano, että aja keskelä tietä (varsinki syksylä). Poikani oli monesti hänen luonaan hoiossa. Mutta hän sano ittensä irti, koska häntä kohdeltiin huonosti, itse tein saman myöhemin samasta syystä. Tapasimme vielä ussein, mutta sitten hän muutti Ouhlun ja yhteyepito katkesi.
Erhään kerran olin Torniossa asioilla ja kun olin toimittanu ne, lähin oottahman linjuria kotikylhän maanpuolele. Siinä ootellessa mulle tuli kumma tunne, aivan ko joku tahtois ja vetäis, että minun pittää lähteä toisele puolele jokea sillan yli. Ei siinä mithän, mutta ko mie pelekään kävellä yli siltaa No mie kumminki rohkasin mieleni ja lähin talsihman visusti ajokaistan puolta ja kattoin koko ajan kaupungintalon kelloa.

fi.wikipedia.org/wiki/Hannulan_silta

(Kello oikeala ylhäälä ja näkkyy hyvin sillale.)
No mie pääsin yli, mutta oli mulla hikiki, pelkäsin niin. (Monet ovat naurahneet minun pelole, mutta mie en voi sille mithän.) Mie menin linja-autoasemale ja istuin penkile ja sillon mie kuulin tutun äänen, ystäväni oli kahvilassa ja ajattelin, että hän veti minut sinne. No sen verran poristhin, että sain kysyttyä hänen puhelinnumeonsa ja annettua omani. Hänellä oli kiire onnikhan, mikä lähti melkein heti Ouhlun.
Soittelimme ussein ja tavathinki. Ja sitten äitini joutu Ouhlun ohitusleikkaukseen ja kysyn ystävältäni, voisinko olla hänen luohnaan muutaman yön. Sielä ollessa kerroin tuon tapahtuman hälle ja hän sanoo, että enkö tiä hällä olevän noitavoimia. Ja tuon jälkhen olen sammaa mieltä siita.
Olen ilonen ystävistäni. Tämän kortin olen saanu yheltä heistä ja soppi mulle hyvin, Vissiin hän tuntee minut hyvin: